Siirtykäämme ah niin "ihanaan" anoppiini.

Ensimmäisen kerran kun kävin "anoppilassa" vastassa oli ihan mukavia ihmisiä ja heistä oli mukavaa tutustua minuun, tunne oli molemminpuoleinen.
Olin ilmeisesti erittäin sopiva ja hyvä tyttöystävä anopin pojalle.

Kävimme heidän luonaan joka kuukausi ja saatoimme viettää heillä viikonkin tekemässä pihatöitä, grillasimme ja kävimme ulkoilemassa.

Kun me sitten menimme kihloihin, anopin käytös muuttui, hän alkoi harrastaa piilovittuilua ym.
Kerran hän sanoi että mieheni sisko oli hyvin mustasukkainen koska menimme kihloihin eikä hän oikein tahtonut hyväksyä asiaa.....tietenkin otin asian puheeksi siskon kanssa joka oli hyvin hämillään koko jutusta ja kertoi että asia ei todellakaan pidä paikkansa. Annoin asian olla enkä maininnut anopille mitään.

Kun aloimme yrittää lapsentekoa sekään asia ei mennyt ihan mutkitta.
Olimme työkaverilla kylässä ja sieltä poislähtiessä mies sanoi matkalla "lehdään vaan se lapsi kun sä kuitenkin haluat"
No, puoli vuotta meni taas soutaessa ja huovatessa, joka 3.päivä halusi lapsen ja ja sit ei taas halunnutkaan.Okei, ymmärrän kyllä että asia saattaa jännittää mutta tarviiko sitä lähteä yrittämään jos mies ei ole asiasta varma.
Puolenvuoden jälkeen pieni tulokas ilmoitti tulostaan ja voi että minä olin onnellinen....
Anoppihan ei tykännyt asiasta ollenkaan jonka myös ilmoitti suoraan.

Koko raskausajan anoppi soitteli ja kertoili kauhutarinoita hänen tuttunsa lapsi oli kuollut synnytyksessä tai kuinka lapsi oli elänyt muutaman päivän ja kuollut pois. Hänellä oli myös tuttuja joiden lapset olivat syntyneet pahasti kehitysvammaisena ja kuolleet hekin.....ja tälläisiä tapauksia oli kymmeniä.
Ilmoitin että en halua kuulla tuollaisia asioita koska itse olen raskaana mutta eihän anoppi siitä välittänyt ja taas oli kerrottavana yksi kuolemantapaus.

Kun Ihana lapsemme syntyi ja voi hyvin olin onnellinen....,no anopinhan piti taas avata salainen arkkunsa..." noh, kaduttaako kun hankit lapsen? sä varmaan haluat sun entisen elämän takaisin"...uskomatonta!

Anopilla oli myös tapana soitella monta kertaa päivässä ja manata asioita.....yhtenä aamuna hän taas soitti, olin juuri sohvalla imettämässä vauvaa.
Illalla soitti taas 22.00 ja kysyi missä olen, vastasin että olen keittiössä jolloin anoppi alkoi huutaa "MITÄ,JÄTITKÖ VAUVAN YKSIN SOHVALLE!!!!!!"
Vastasin hyvin rauhallisesti että vauva nukkuu omassa sängyssä tyytyväisenä eikä me norkoilla sohvalla aamusta iltaan. Siitähän anoppi ei tykännyt taas yhtään.

Eräs tapaus tapahtui vähän myöhemmin, anoppi kyseli keittelenkö marjoista mehua......sanoin hänelle että en, emme edes omista mehumaijaa.....taas sain kuulla kuinka huono äiti olen ja hyvä äiti on sellainen joka keittelee mehua....
miehen kanssa tuli asiasta puhe.....mies oli ollut menossa aikaisemmin ostamaan mehumaijaa jolloin anoppi oli kieltänyt häntä ostamasta koska hän kyllä keittää lapsille mehua.

Kun lapsi syntyi alkoi anoppi painostamaan nimi asioissa.....ja anoppi oli sitten keksinyt nimen jonka iskosti mieheni päähän....ja he kumpikin alkoivat painostamaan minua, itse en halunnut lapselle sellaista nimeä joka on jo jollain tutulla ja sen myös heille sanoin.....mutta eipä auttanut.

Loppupelissä lapsesta tuli juuri senniminen kuin anoppi haluasi.....
Itse en osannut kutsua lasta nimeltään ja kamalan tappelun jälkeen otimme lapsen toisennimen kutsumanimeksi.

Anopilla kyläillessähän aina otti lapsen itselleen ja solvasi minua hänelle...sanoin hänelle että minun lapselle et minua hauku...johon anoppi tapansa mukaan....enhän minä mitään pahaa tarkoita tai että ei hän sitä tarkoittanut.....
mitä ihmettä anoppi sitten tarkoitti.....ei ole mulle koskaan selvinnyt.

Monta vuotta anoppi yritti puhua pojallensa että hänen pitää ottaa minusta ero ja lapsi minulta pois koska en ole kuulemma hyvä äiti......ja että hänen poikansa on paljon parempi huoltaja....mutta samantien hän myös pojalle sanoi että hän voi viedä lapsen anopille asumaan ja poika itse voisi keskittyä työntekoon........anoppilan ja meidän kodin välillä on 300km. Eli loppupelissä myös hänen poikansa ei ole hyvä huoltaja.....sen olen alusta asti tiennyt että anoppi halusi lapsemme itselleen...asia on ollut heidän suvussaan normaalia.....miehen isän suku on vanhoillis lestadiolaisia.

En ymmärrä miksi anoppi ei pidä minua soveliaana äitinä...en polta, en juo (absolutisti) ja olen vakituisessa työssä johon ei edes pääse jos ei ole nuhteeton tausta. Mieheni taas on aika kova ottamaan kuppia mutta vaan illalla kun kaikki on mennyt nukkumaan, aamulla löytyy saunan lauteilta monta pulloa tyhjiä kaljapulloja ja hänen omasta kaapistaan mäyräkoiria.
Kyllähän sitä saa ottaa mutta ei lasten edessä eikä sellaiseen kuntoon että ei pystyssä pysy.

Palataanpas vielä hetkeksi ajassa taaksepäin eli silloin kun menimme naimisiin.....odotin siis ensimmäistä lastamme ja mieheni sanoi asiasta näin " mennään vaan naimisiin, äiti tykkää asiasta" mieheni siis oletti että naimisiin pitää mennä koska lapsi on tulossa ja koska hän oletti vanhempiensa pitävän asiasta......eli sukuun ei saa äpäriä tuoda.